Kuvaus
Tämänvuotiseen kalenteriin on ikuistettu erilaisia perinteisiä rakennuksia, joita on löytynyt kylistä ympäri Suomen. Kuvat on poimittu Finna-hakupalvelun kautta, ja valikoimaan on pyritty ottamaan mahdollisimman laajasti huomioon pihapiiristä usein löytyneet erilaiset rakennukset. Myös sisäkuvia on hyödynnetty talvenajan kuvissa.
Maaseutuyhteiskunnassa rakentaminen on ollut suurimmaksi osaksi puurakentamisen historiaa. Varhaisimmat ja myöhemminkin köyhimmät asuinrakennukset ovat olleet hyvin yksinkertaisia umpinaisia suojia ja ikkunattomia savupirttejä, joissa oli usein maalattia ja tuuletusräppänät. Maanviljelyksen ja veronkannon kehittyessä syntyi maatiloille tarve mitata pinta-aloja ja jakaa peltosarkoja. Jako johti siihen, että tilat eivät enää voineet vapaasti määrätä rakennusten paikkaa.
Keskiajalta alkaen levisi Ruotsista länsirannikolle ja sieltä Hämeeseen omaksuttu tapa rakentaa umpipihoja eli rakennusten ympäröimiä pihapiirejä. Ne tarjosivat sekä suojaa pedoilta että yksityisyyttä tiheästi asutuilla seuduilla. Isojako hajotti lopulta vanhat ryhmäkylät, ja nykyisin hyvin säilyneet umpipihat ovat varsin harvinaisia. Karjalan kannaksella umpinaiset kartanot yleistyivät vasta 1800-luvun loppupuolella.
Umpipiha jaettiin rakennuksilla tai aidalla kahteen osaan: miespihaksi kutsuttuun asuinpihaan ja karjapihana mainittuun talouspihaan. Vauraammilla alueilla rakennuksia saattoi olla jopa useita kymmeniä, köyhemmillä kaskimailla paljon vähemmän. Jo esihistoriallisella ajalla idästä omaksuttu nurkkasalvostekniikka mahdollisti nopean ja suhteellisen tiivisseinäisen rakentamisen.
Yleisiä rakennusten sijoittelun ja rakentamisen perusperiaatteita ennen vanhaan ohjasi käytännöllisyys. Ennen umpipihojen yleistymistä hirsitupa tehtiin mahdollisuuksien mukaan ylimmäksi mäen rinteelle tai kennäälle, läävä taas alimmaksi muita. Sauna sijoitettiin kaivon tai vesistön lähelle, riihi etelän puolelle. Tupa rakennettiin yleensä ensin, mutta jos piti muuttaa uudelle seudulle, käytännöllisintä oli rakentaa ensiksi sauna, jossa oli mahdollista peseytyä ja asua ennen kuin varsinainen asuinrakennus valmistui.
Rakennusperinne säilyi etenkin syrjäseuduilla hyvin samankaltaisena satojen vuosien ajan. Lasi-ikkunat ja rakennusten maalaaminen punamullalla yleistyivät vasta 1800-luvulta alkaen, savupiiput hieman aikaisemmin. Suurin osa Suomen väestöstä asui yhä 1900-luvulle tultaessa maaseudulla pääosin hirsirakenteisissa taloissa, kuten kymmenet heitä edeltäneet sukupolvet.
Laaja kokoelma kansanperinnettä
Taivaannaulan seinäkalenteri esittelee tuttuun tapaan suomalaista kansanuskoa ja kansanperinnettä myös yleisesti. Kalenteri esittelee vanhan kansan vuodenkierron, johon kuuluu pyhäpäiviä jolloin suku tai yhteisö on perinteisesti jättänyt arjen työt taakseen ja kokoontunut yhteen juhlimaan ja kunnioittamaan haltijoita ja vainajia. On puolipyhiä, joihin kuuluvat tietyt tavat, ruoat ja laulut. Lisäksi on luonnon ja perinteisten töiden merkkipäiviä, jotka jaksottavat vuodenkulkua.
Ote kalenterin sisältämästä kansanperinteestä
Huhtikuisten suviöiden jälkeen alkaa lokakuun talviöihin asti kestävä karjan laiduntamiskausi ja paimenten työkausi. Jyrin päivä (23.4.) on karjan uloslaskupäivä maan etelä- ja itäosissa. Tällöin karjan ja kodin onni kesälle varmistetaan kunnioittamalla kodin, metsän ja ukkosen voimia. Jyrin päivänä vietetään paikoin myös kylvöjen alkajaisia. Satakunnassa syödään touonalkajaisten kunniaksi ateria, jonka pääosassa ovat ennen joulua leivotut kylvöleivät.
Jyrin päivää vietetään hiljaisuudessa, jotta ukkonen ei tekisi tuhoa viljelyksille tai rakennuksille ja karja olisi suojassa pedoilta. Silloin ei saisi tehdä töitä eikä ajaa hevosella, ei hakata, jyskätä tai läimäistä ovea. Lehmät viedään metsälaitumelle hiljaisuudessa, ettei metsä vihastuisi. Metsästä ei saa taittaa edes oksaa. Jos eläin kesällä kuolee, syynä on se, ettei Jyrkiä ole vietetty oikealla tavalla. Mitä rauhallisemmin päivää vietetään, sitä rauhallisemmin kesä menee.
Karjan uloslasku on odotettu ja juhlallinen tapahtuma. Lehmät päästetään jaloittelemaan edes hetkeksi, vaikka maassa olisi vielä lunta ja jäätä. Kun karja lasketaan läpi karjaportista, se suojataan soihduilla, pihlajanoksilla, tai piilottamalla kirves tai muita rautaesineitä oven eteen. Karja voidaan myös suojata naisen väellä eli »harakoida». Tällöin lehmät tai lampaat lasketaan pihalle portin päällä seisovan emännän haarojen alitse.
Tue Taivaannaulan toimintaa ja perinteiden säilymistä
Ostamalla kalenterin tuet Taivaannaula ry:n toimintaa ja suomalaisen henkisen perinteen ja perinnekulttuurin säilymistä!
Kalenteri sisältää
- Kaksitoista valokuvaa rakennusperinteeseen liittyvistä aiheista
- Kansanuskon ja kansanperinteen juhlat ja merkkipäivät marraskuun alusta 2024 joulukuun loppuun 2025
- Erittäin kattavasti tietoja jokaiseen merkkipäivään liittyvästä kansanperinteestä
- Kuunvaiheet ja tietoa niiden merkityksestä esivanhemmillemme
- Kansalliset juhlapäivät marraskuun alusta 2024 joulukuun loppuun 2025
- Muita aiheeseen liittyviä vuotuisia juhlapäiviä (mm. Suomenhevosen päivä)
- Tietoa Taivaannaulan toiminnasta
Kalenteri vuosille 2024-2025
Kalenteri kattaa ajanjakson marraskuusta 2024 joulukuuhun 2025. Perinteinen vuodenkierto alkaa marraskuun kekristä ja päättyy lokakuun loppuun. Kalenterin kaksi viimeistä kuukautta (marras-joulukuu 2025) on esitetty ilman kuvaa yhdellä aukeamalla.
